Rakkaus, hellyys ja suojelunhalu tuntuu päästä varpaisiin, kun pieni röhii ja köhii ja niiskuttaa. Ensimmäinen flunssa, mutta se ei pienen mieltä lannista.
Tänään jotenkin ihan erityinen kiitollisuus tulvii mielessä. Vuosi sitten olin epäuskoisissa tunnelmissa, positiivinen testi oli vasta tehty, mutta menkkatuntemukset ja tuhruttelu kiusasi mieltä ja herätteli epäilyksiä, josko sittenkään. Pitkä matka on kuljettu vuodessa, monen tunteen ja tunnelman kautta, koettu paljon, eletty niin keskellä haavetta, että on tämän tästä joutunut pysähtymään ja miettimään, että onko tämä unta vai totta. Meidän pieni rakas, vuosi sitten vielä aivan minimaalinen, nyt jo tuollainen touhukas, suloinen oma ittensä. Viisi ja puoli kiloa puhdasta kauneutta. Minä sain häntä kantaa sisälläni, tuntea kasvamisen omassa kehossani. Huikea lahja, aivan huikea. Ja nyt saan silmästä silmään katsoa. Nähdä pienen kauniissa silmissä heijastuksen isästään, poskien pyöreydessä aavistuksen itsestäni. Ymmärtää, että tämä pieni elämä on osa meitä, ei vain tänään, vaan koko loppuelämämme.
Oi että... Kuulostaa niin ihanalta :) Oot(te) ansainnut joka pisaran tuosta onnentunteesta, nauti joka hetkestä <3 Mulla on jo pelkästään mieheni kanssa koko ajan sellainen olo, että jos tämä onkin vain ihanaa unta, josta kohta herään - en uskalla edes ajatella, miten ihanalta tuntuisi jos vielä onnistuttaisiin joskus... sydän kyllä pakahtuisi. Oon hirmu onnellinen sun puolesta :)
VastaaPoistakiitti :) ..niin tekin oisitte ansainnu!
VastaaPoistaSamanlaisia ajatuksia kelaillaan täällä, flunssainen pikku tyttö ja vuoden takaiset uskomattomat onnen tunteet positiivisesta raskaustestistä. Me ollaan kuljettu pitkä matka mutta tärkeintä on se lahja mitä siitä matkasta tuli ja mä luulen että me molemmat osataan arvostaa sitä joka ikinen päivä... Tsemppiä teidän arkeen :)
VastaaPoista-Nelli79
Nelli,tsemppiä ja iloa teillekin ja onnea tytöstä!!
VastaaPoista