Minä ja mieheni tykätään molemmat kovasti kirjoista ja lukemisesta, on tykätty lapsesta lähtien. Tuon meiän pikkutirriäisen kanssa on jonkin verran katseltu kuvakirjoja, katseltu eläinten kuvia ja matkittu ääniä. Ja haaveiltu siitä, kun on niin iso, että jaksaa alkaa kuunnella tarinoita. Nyt kun tyttö on lähtenyt konttaamaan, aika usein "askeleet" suuntaa kohti kirjahyllyä, jossa on alimmalla hyllyllä lasten kirjoja. Eilen illalla tyttö oli taas lahjakkaasti levittänyt kirjat ympäriinsä ja ajattelin, että kokeillaanpa, mitä tykkäisi iltalukemisesta. Tuttujen iltarutiinien joukkoon mahdutimme siis sen, että kävimme pötkölleen sängyn päälle, ja iskä luki kuvakirjaa. Minä sain seurailla tytön reaktioita. Ja voi ihanaa, joka kerta kun sivua käännettiin ja tuli uusi kuva esiin, tuli hihkaisu tai jonkinlainen äännähdys ja iloinen hymy kasvoille ja tarkkaan katsottiin ja kuunneltiin loppuun asti.
Taidettiin saada meille uusi yhteinen iltatekeminen :)
Aivan ihanalta kuulostaa <3 Ja selvästi myös pikkuneiti viihtyy kirjojen parissa.Mikäpäs sen ihanampaa,kuin kaikki yhteinen tekeminen <3
VastaaPoistaSanos muuta barba! ..vielä on tietysti pikkasen lyhytjänteistä tää kirjojen parissa viihtyminen luonnollisesti, mutta hauskaa joka tapauksessa seurata lapsen innostusta :)
VastaaPoistaMeillä on ihan samat kuviot :-). Pikkuinen on melkoisen aktiivinen tapaus (hajottaa tuolla taas pinnasänkyä unissaan!), mutta aina kirjan nähdessä rauhoittuu, ja on hurmiossa erityisesti eläinten kuvista. Kissan ja gorillan kuva taikoo ison hymyn kasvoille, vaikka olisi kuinka huono päivä - ja vauva kuuntelee lumoutuneena tarinoita. Ainoa ongelma on se, että pikkuinen järsii myös mielellään kirjoista kulmat!
VastaaPoista