Viime vuonna tähän aikaan aavistelin vasta mitä on olla äiti. Vuodessa ehtii tapahtua paljon, yhtäkkiä olen ammattilainen. En sano tätä kuvitellen, että olisin parempi kuin muut, en todellakaan. Sanon tämän ihmetellen, nöyrin mielin ja muistellen kesäkuun hetkiä, jolloin olin avuttomampi ja yhtä aikaa suuremman vastuun edessä kuin ikinä ennen elämässäni. Oli muutamia hetkiä, jolloin tuo yhtälö tuntui niin rankalta, että luulin sekoavani, ihan oikeasti. En seonnut. Itse asiassa luulen, että tuo kuukausi oli tärkeä minulle äitinä. Avuttomuuden kautta löysin lopulta luottamuksen ja vapauden myös syyllisyydestä. En pelkää enää.
Näkymättömän lapsen Tuuli pohtii blogissaan koskettavasti sitä, millä tapaa elämä on muuttunut lapsen syntymän myötä. Itse en yllä ajattelemaan niin laajasti ja syvästi, enkä varsinkaan tavoita ajatuksia siten, että saisin niitä kirjalliseen muotoon. Jollakin tavoin kuitenkin tunnen itsessäni muutosta, nimenomaan itsessäni siis. Tai ei ehkä niinkään muutosta vaan syvenemistä, parempaa tuntemista. Omassa lapsessa näen heijastuksen itsestäni ja jollain tapaa se pakottaa hyväksymään ja rakastamaan eri lailla kuin ennen. Yhä uudestaan myös häkellyn paitsi siitä tietoisuudesta, että tämä lapsi on todella meidän, myös siitä, miten valmis ihminen on pienestä pitäen. Niin oma persoonallinen itsensä. ..ja taas jään aivan sanattomaksi. Miten kuvailla elämää joka pulppuaa niin voimakkaana ja omannäköisenä tuossa pienessä tytössä?
Tulevan vuoden saan viettää kokonaan kotona lapsen kanssa. Huikeaa. Monta mieliinpainuvaa hetkeä edessä, tiedän sen ja olen jo etukäteen kiitollinen. En aio luetella mitä kaikkea aion tai voisin tehdä. Sen sijaan pysähdyn tähän hetkeen ja hengähdän syvään. Kiitos valtaa mielen.
Ikimuistoista ja kaunista vuotta myös sinulle, joka tätä luet!
Haruko, syvällisistä jutuista puheen ollen, sinun 25 asian listasi sai minut melkein kyyneliin! Niin monet asiat osuivat kohdalle, mutten olisi tullut ikinä ajatelleksi niitä ilman apuasi :-). Kiitos siis listasta - ja ihaninta vuotta 2012 sinulle ja pikkuiselle. Olen niin iloinen puolestasi, kun voit jäädä vielä kotiin vauvan kanssa!
VastaaPoistaIhanaa,että saat viettää vielä vuoden pikkuneitin kanssa kotona <3 Vauva-aika on niin nopeasti ohi,että sitä haluaa vaan olla kokoajan läsnä!
VastaaPoistaJa ihanaa alkanutta vuotta sinulle ja sinun perheellesi <3
Kiitti ja samoin teille :)
VastaaPoistaKäyn satunnaisesti lukemassa blogiasi ja ihailen sun kirjoitustaitojasi. Ajatuksesi kuulostaa monesti samoilta mitä mulla on mielessäni mutta en vaan saa puettua niitä sanoiksi :) Ihanaa vauvailun jatkoa teille! t. Nelli 2plussalta
VastaaPoistavoi kiitos Nelli :) mitä Teille kuuluu!? Muistanko oikein, että teidän murunen syntyi kesäkuussa? Ja kaikkea hyvää teillekin!
VastaaPoistaKiitos :) Meille kuuluu aika samantyylistä kuin teillekin, edelleen suurta kiitollisuutta tuosta ei enää niin pienestä pötkelöstä ;) Kotona on ihana olla ja aion ainakin syksyyn asti olla hoitovapaalla. Ja toiveissa alkaa jo olla se toinenkin pieni ihme mutta jotenkin kyyninen olo. Ei voi vieläkään uskoa että on toi eka annettu niin siksi tuntuu väärältä edes toivoa toista :) Joo meidän murunen syntyi kesäkuussa ja on jo kovaa konttaava pikkuinen varustettuna jäätävällä omalla tahdolla ;)
VastaaPoista