tässä hetkessä

Tämän olon kun saisi säilymään. On sellainen mukava levollisuus, johon ei kuitenkaan liity toimettomuutta. Ajatukset on yllättävänkin kirkkaat ja mieli kaikin tavoin toiveikas, en kanna huolta juuri nyt, en edes pelkää haasteita juuri nyt, vaikka niiden olemassaolon tunnistan tästä levollisuudestakin käsin. En osaa edes odottaa, että kaikki menisi prikulleen toivotulla tavalla, mutta odotan ja toivon, että kaiken keskellä rauha säilyy ja luottamus.
Viime viikolla otettiin rakkaimman kanssa yhteen kovemmin kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Kummallakin on syytä katsoa peiliin. Silloin pelkäsin, itseni, hänen ja pikkuisen puolesta. En siksi, että kukaan olisi halunnut satuttaa toista, vaan siksi, että tunne vyöryi yli niin hallitsemattomalla voimalla, tuntui, että luhistun ja pelkäsin, että jään totaalisen yksin. On asioita, jotka molempia ahdistaa ja ehkä pelottaakin. Elämä suurimman ihmeen edessä tuntee suurta vastuuta ja itsensä pienemmäksi kuin ikinä. Ahdistaa nähdä toisessakin se pienuus. Enkä silti osaa ajatella parempaa isää ja äitiä meidän lapselle, parempaa miestä ja vaimoa toisillemme.
Eilen oli lääkärineuvola. Kaikki oli hyvin. Pikkuinen kasvaa (ja minä) :)
On mietitty, että pitäisikö mennä nyt raskaana ollessa valokuvaukseen, sellaiseen, jossa koko ihana pyöreys on esillä. Haluaisin muiston tästä kaikesta, vaikka tuskin tämä aika ikinä joutuu omasta mielestä unohduksiin ilman kuviakaan. Rohkenisikohan sitä..

1 kommentti kommentoi