En mä ihan surkee oo, oon saanu yhen (tai oikeestaan kaks) keskeisen homman hoidettua ja siitä erittäin hyvä mieli. Nyt vois jopa oikein hyvällä mielin mennä kuumaan suihkuun ja sitten kylpytakki päällä sohvalle vaan löhöilemään ja odottelemaan, kun kullanmuru tulee töistä. Muutenki viikko on noin niinku opiskelun suhteen edenny huomattavasti etukäteisodotuksia paremmin. Ei tässä vielä ole mitään menetetty :)
Nyt on sitten sellasen heikotus-kuvotuksen vuoro, että ei oikeen mikään ruoka maistuis, mut tietää, että jotain pitäis suuhunsa laittaa, että olo helpottais. Suolakeksit menee ja jätski vois mennä. Ja pitäisköhän porkkanoita kuoria, että vois niitä narskutella. Ihmeellistä tän heikotuksen kanssa, kun jos on hetki, että olo on hyvä, iskee epäilys, että apua, onkohan jotain pielessä ja sit ku heikotus on päällä, toivois vaan, että menis ohi. Joo, vähän on hermoheikkoa vielä tämä oleminen, mutta eiköhän se kukoistuskin sieltä tule. Tai niin mä oon aina kuvitellu, että sitten raskaana oon ihanan hehkeä ja kukoistava :D
Viime yönä valvoskelin ja mietin lapselle nimeä. Meillä on toiset nimet jo tiedossa sekä tytölle että pojalle, kun halutaan antaa suvussa pitkään kulkeneet nimet, mutta ekat nimet on hakusassa. Ei tällai päiväsaikaan oikein sisu vielä anna periks alkaa asiaa vakavasti pohtimaan, mutta yöllä voi salaa kuvitella mielessään kaikenlaista. Esimerkiks sitäkin oon kuvitellu, kun ollaan koko kolmihenkinen perhe sairaalan perhehuoneessa, kun mies katsoo ja silittää lasta ihmeissään siitä, että miten me ollaan voitu saada jotain näin kaunista aikaan. Ihan rehellisesti voin sanoa, että haluan kuvitella aika yksipuolisesti kauniita asioita, antaa sitten todellisuuden olla mitä vaan, mutta haaveissa on lupa liitää korkealla.
Hyvä mieli jotenkin, toivottavasti nukkumaanmenoon saakka.
Nyt on sitten sellasen heikotus-kuvotuksen vuoro, että ei oikeen mikään ruoka maistuis, mut tietää, että jotain pitäis suuhunsa laittaa, että olo helpottais. Suolakeksit menee ja jätski vois mennä. Ja pitäisköhän porkkanoita kuoria, että vois niitä narskutella. Ihmeellistä tän heikotuksen kanssa, kun jos on hetki, että olo on hyvä, iskee epäilys, että apua, onkohan jotain pielessä ja sit ku heikotus on päällä, toivois vaan, että menis ohi. Joo, vähän on hermoheikkoa vielä tämä oleminen, mutta eiköhän se kukoistuskin sieltä tule. Tai niin mä oon aina kuvitellu, että sitten raskaana oon ihanan hehkeä ja kukoistava :D
Viime yönä valvoskelin ja mietin lapselle nimeä. Meillä on toiset nimet jo tiedossa sekä tytölle että pojalle, kun halutaan antaa suvussa pitkään kulkeneet nimet, mutta ekat nimet on hakusassa. Ei tällai päiväsaikaan oikein sisu vielä anna periks alkaa asiaa vakavasti pohtimaan, mutta yöllä voi salaa kuvitella mielessään kaikenlaista. Esimerkiks sitäkin oon kuvitellu, kun ollaan koko kolmihenkinen perhe sairaalan perhehuoneessa, kun mies katsoo ja silittää lasta ihmeissään siitä, että miten me ollaan voitu saada jotain näin kaunista aikaan. Ihan rehellisesti voin sanoa, että haluan kuvitella aika yksipuolisesti kauniita asioita, antaa sitten todellisuuden olla mitä vaan, mutta haaveissa on lupa liitää korkealla.
Hyvä mieli jotenkin, toivottavasti nukkumaanmenoon saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti