Monissa blogeissa kerrotaan mitä muita blogeja kirjoittaja säännöllisesti seuraa. Oon miettinyt, pitäisikö sellainen lista tehdä. Useat seuraa saman kategorian blogeja, mihin omakin kuuluu. Suuri osa mitä ite lueskelen on lapsettomuusblogeja, sitten on muutama raskausblogi, laihdutusblogi, erokriisiblogi. Avioliitto- ja mielenterveysblogit kiinnostaa myös. Tuntuu hassulta listata blogeja niin laajalla skaalalla, ehkä jätänkin listan tekemättä.. ainakin toistaiseksi.
Se mikä tässä on itelleni erityisen hämmentävää on se, että jollain tavoin kiinnostus tuntuu kiertyvän aina elämän kriisi-/taitekohtiin, ihmissuhteisiin, perheisiin, (mielen)terveyteen.. eli juuri niihin asioihin, mitkä on liittyny mun työhön. Sehän sinänsä kuulostaa järkeenkäyvältä, mutta kun mä olen vihdoin viimein päässyt sieltä töistä pois!!, siirtynyt luovalle alalle ja järki sanoisi, että nyt kuuluisi kiinnostaa katsoa sitten niitä taide- ja käsityöblogeja. En oikein tiiä, mitä ajattelisin tästä havainnosta, olisinko tyytyväinen ja ajattelisin "ehkäpä sisimmässäni oon kuitenkin aikanaan tehny ihan oikeita alanvalintoja ja nyt vaan tarviin pientä irtiottoa jotta taas pääsen käsiksi siihen, mikä on omaa" vai kauhuissani "oon aivan jumissa vanhassa, en pääse irti, pelkään heittäytyä uuteen, koska en tiedä riittävätkö rahkeet". Ehkäpä tosiasiassa kummassakin ajatuksessa on pieni siemen totuutta. Ja kyllä kai se on ihan rehellisesti myönnettävä, että ihmisen mieli ja hyvinvointi kiehtoo edelleen... En siitä taida päästä minnekään, ja niin vaikeaa kuin se tavallaan on myöntää, niin todennäköistä lienee, että sitten kun toivottavasti piiitkän ajan jälkeen palaan takaisin työelämään, tuun palaamaan sellaiseen työhön, missä oon lähellä ihmistä. Mutta jos vaan mahdollista vanhaan työpaikkaan en palaa, joku raja sentäs, hyvänen aika..
Se mikä tässä on itelleni erityisen hämmentävää on se, että jollain tavoin kiinnostus tuntuu kiertyvän aina elämän kriisi-/taitekohtiin, ihmissuhteisiin, perheisiin, (mielen)terveyteen.. eli juuri niihin asioihin, mitkä on liittyny mun työhön. Sehän sinänsä kuulostaa järkeenkäyvältä, mutta kun mä olen vihdoin viimein päässyt sieltä töistä pois!!, siirtynyt luovalle alalle ja järki sanoisi, että nyt kuuluisi kiinnostaa katsoa sitten niitä taide- ja käsityöblogeja. En oikein tiiä, mitä ajattelisin tästä havainnosta, olisinko tyytyväinen ja ajattelisin "ehkäpä sisimmässäni oon kuitenkin aikanaan tehny ihan oikeita alanvalintoja ja nyt vaan tarviin pientä irtiottoa jotta taas pääsen käsiksi siihen, mikä on omaa" vai kauhuissani "oon aivan jumissa vanhassa, en pääse irti, pelkään heittäytyä uuteen, koska en tiedä riittävätkö rahkeet". Ehkäpä tosiasiassa kummassakin ajatuksessa on pieni siemen totuutta. Ja kyllä kai se on ihan rehellisesti myönnettävä, että ihmisen mieli ja hyvinvointi kiehtoo edelleen... En siitä taida päästä minnekään, ja niin vaikeaa kuin se tavallaan on myöntää, niin todennäköistä lienee, että sitten kun toivottavasti piiitkän ajan jälkeen palaan takaisin työelämään, tuun palaamaan sellaiseen työhön, missä oon lähellä ihmistä. Mutta jos vaan mahdollista vanhaan työpaikkaan en palaa, joku raja sentäs, hyvänen aika..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti