..ihana aurinkoinen viikonloppu tulossa.. ja toisin kuin viime vuonna, askel ei käy huomenna lapsettomien lauantaina Tyhjän sylin hetkeen.. Silti mielessä on ne niin monet tärkeiksi tulleet ihmiset, jotka elää tälläkin hetkellä siinä suurimmassa kaipuussa. Voi kunpa meidän kaikkien sylit saisi täyttyä..
Tehotarkkailu jatkuu raskausmyrkytysoireiden osalta, tällä kertaa huolestuttavinta painonnousu=turvotus.. ja mä yritän paniikkia lietsovasta anopista huolimatta pysyä ite rauhallisena ja pää kylmänä oireita tarkkaillessa. Järki sanoo, että ei oo mitään hätää ja onneks tunnetasollakin on rauha maassa :) Vaikka tavallaan toivottaiskin tervetulleeks, jos synnytys päätettäis käynnistää, niin silti kaikkein eniten toivon, että käynnistyminen ja synnytyksen eteneminen vois edetä ihan luonnollisesti, koska jotenkin uskon, että se olis mulle ja pikkuiselle kuitenkin ihan kaikista parasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti