Hyvin hyvin pian minusta tulee äiti.. ÄITI.. kun vuosi sitten toukokuun toisena viikonloppuna, koleana ja sadetihkuisena, vietettiin meillä lapsettomien lauantaita.. ja äitienpäivän yli olisi halunnut nukkua. Onko tämä tottakaan..
Aika matelee, päivät on piiiiitkiä, hassut asiat nousee olennaisiks, kun yrittää saada ajan kulumaan. Aamulla huomasin olevani innoissani siitä, että mennään tänään ruokakauppaan, lehden luen poikkeuksellisen huolellisesti, vaikka pyykkikorissa ei olis ku muutamat hassut alkkarit ja sukat, meinaan laittaa koneen käyntiin, imuri tekis mieli ottaa esiin joka päivä. Mikä vaan mikä hetkeksi antaa muuta ajateltavaa kuin odottamisen. Keskittyminen mihinkään pitkäjänteiseen on kuitenkin vaikeaa, osin tietysti siksikin, että paikallaan istuminen tai makaaminen pitemmän aikaa tai pidempi kävely ei vaan tunnu kropassa hyvältä. Vaikka täytyy sanoa, että nyt odottaa kyllä jotain niin ihanaa asiaa, että sikäli tätä vois vaikka pitkittää, kieriskellä vaan onnesta hyristen tässä olotilassa, mutta kaikki jotka jotain on odottaneet kuumeisesti tietää, että miten ajankulku hidastuu. tik....tak.... tik.... tak.... se mikä ennen oli sekunti on nyt puolet pidempi..
Kaikki vaikuttais onneks olevan hyvin. Mulla on jaksava ja jopa energinenkin olo, ja siltä osin tällä hetkellä usko omien voimien riittävyyteen synnytyksessä on hyvä. Verenpaineet kotona mitattuna on hyvät (vaikka edelleen niitä ja pissaa joudun tehotarkkailemaan, kun neuvolassa saan ihan eri painelukemia..). Vauva on laskeutunu, mutta vielä odottaa kiinnittymistä. Villahousuvaippoja vielä pitäisi pestä ja käsitellä villanhoitoaineella, mutta muuten on aika lailla kaikki kotonakin valmiina. Että tänne vaan pikkuinen, äiti ja iskä odottaa :)
Aika matelee, päivät on piiiiitkiä, hassut asiat nousee olennaisiks, kun yrittää saada ajan kulumaan. Aamulla huomasin olevani innoissani siitä, että mennään tänään ruokakauppaan, lehden luen poikkeuksellisen huolellisesti, vaikka pyykkikorissa ei olis ku muutamat hassut alkkarit ja sukat, meinaan laittaa koneen käyntiin, imuri tekis mieli ottaa esiin joka päivä. Mikä vaan mikä hetkeksi antaa muuta ajateltavaa kuin odottamisen. Keskittyminen mihinkään pitkäjänteiseen on kuitenkin vaikeaa, osin tietysti siksikin, että paikallaan istuminen tai makaaminen pitemmän aikaa tai pidempi kävely ei vaan tunnu kropassa hyvältä. Vaikka täytyy sanoa, että nyt odottaa kyllä jotain niin ihanaa asiaa, että sikäli tätä vois vaikka pitkittää, kieriskellä vaan onnesta hyristen tässä olotilassa, mutta kaikki jotka jotain on odottaneet kuumeisesti tietää, että miten ajankulku hidastuu. tik....tak.... tik.... tak.... se mikä ennen oli sekunti on nyt puolet pidempi..
Kaikki vaikuttais onneks olevan hyvin. Mulla on jaksava ja jopa energinenkin olo, ja siltä osin tällä hetkellä usko omien voimien riittävyyteen synnytyksessä on hyvä. Verenpaineet kotona mitattuna on hyvät (vaikka edelleen niitä ja pissaa joudun tehotarkkailemaan, kun neuvolassa saan ihan eri painelukemia..). Vauva on laskeutunu, mutta vielä odottaa kiinnittymistä. Villahousuvaippoja vielä pitäisi pestä ja käsitellä villanhoitoaineella, mutta muuten on aika lailla kaikki kotonakin valmiina. Että tänne vaan pikkuinen, äiti ja iskä odottaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti