vapaalla

..näin ne viikot menee, arvokkaat ja ihanat viikot, kun saan olla raskaana ja haaveilla tulevasta ja toisaalta vielä elää hetken kahden miehen kanssa. Tällä viikolla alkoi äippäloma. Jonkun mielestä se ei mun verkkaista arkea ehkä muuta juurikaan, mutta muuttaahan se. Nyt saa ajatukset naulita opiskelujen sijaan ihan kokonaisvaltaisesti lapseen ja äitiyteen. On tarkotuksenmukaista, että ne fyysiset voimat mitä mulla vielä on, käytän jollain tavoin tähän uuteen elämään valmistautumiseen. Eilen tehtiin miehen kanssa listaa, että mitä vielä olisi hyvä ehtiä.. Huh, pitkähän siitä tuli, mutta onneksi harva asia niistä nyt lopulta on aivan kertakaikkisen välttämätön. Vaikka miehen työttömyys painaa aika ajoin mielessä tosi raskaana ja tulevaisuutta ajatellen pelottavanakin asiana, tällä hetkellä oon kiitollinen siitä, että saadaan yhdessä elää tätä kotiarkea. Haluan uskoa, että tällä on tarkoituksensa, siis kirvelevällä työttömyydelläkin. (..tähän väliin on ihan pakko mennä hiukan sivuun aiheesta ja todeta, että mua kiehuttaa aivan älyttömästi, kun vaalikeskusteluissa jotkut toimittajat kehtaa puhua työttömistä potentiaalisina "vapaamatkustajina", ei p***e sanon minä, kuka oikeesti haluaa valita pitkäaikaisen työn sijasta pitkäaikaisen työttömyyden..)
Ostin vähän aikaa sitten itelleni päiväkirjan tai siis kauniin tyhjiä sivuja täynnä olevan vihkon, josta haluan tehdä päiväkirjani. Haluan tehdä näkyvämmäksi sitä mitä mielessäni liikkuu ja ennen kaikkea sitä, mikä mieltäni liikuttaa. Samalla oon miettiny, että onko musta tänne blogimaailmaan. Toisaalta halu omien ajatusten ylöskirjaamiseen myös tänne on, mutta mietin kovasti, että mitä uskallan ja voin kirjottaa. Haluaisin laittaa kuviakin, mutta huomaan miettiväni, että missä kulkee yksityisyyden raja. Lapsen ohella tärkeä asia omassa elämässä viime aikoina on ollut uudet tulevaisuuden työnäkymät, joihin kuuluu selvästi vanhan ja uuden liittäminen toisiinsa. Haluaisin kirjoittaa siitäkin enemmän, mutta aloitin blogin sillä ajatuksella, että olen täällä ihan tuntematon anonyymi, joten en tiedä uskallanko kuinka paljon kertoa siitä, kuka olen, mitä teen ja mistä haaveilen.. Ehkä perustan uuden blogin vähän avoimemmalla ajatuksella.. Toisaalta tuntuu, että kaipaisi kanavaa myös henkkoht asioiden purkamiseen, liittyen mm. tuohon miehen tilanteeseen tai mahdollisesti kaikenlaiseen äitiyden myötä tulevaan epävarmuuteen, ja siinä mielessä taas tämä anonyymius tuntuu paremmalta.
..no mutta antaa blogipohdintojen olla. Mitä kuuluu raskauteen!? Alkaa profiili olla kyllä niin muodokas, että enhän mä pysy kohta enää pystyssä, jos tuo maha kasvaa yhtään enempää ;) Ihana se on, nautin kyllä suunnattomasti ja tunnen itteni oikein kauniiksi ja naiselliseksi (joskin myös välillä melkoisen turvonneeksi ja paisuneeksi..). Liikkuminen on koko ajan vaikeampaa, supistelee liikkuessa melkein koko ajan, ja silloin kun ei supistele, vauva on niin touhukas, että meinaa äitiä ihan heikottaa. Synnytys on koko ajan enemmän ja enemmän mielessä. Synnytystoiveita on mietitty ja oon löytäny itestäni ehkäpä jonkinlaisen alkukantaisen äitihahmon, luottamuksen siihen, että mun keho selviää ja tietää, miten toimia. Huvittaa kyllä ees kirjoittaa tällasta, koska sitten tositilanteessa mä varmaan oonkin heti kinuamassa puudutteita, vaikka nyt niin polleana puhun luonnollisen kivunlievityksen puolesta. Se sallittakoon minulle :)
Meinasin vielä kirjoittaa siitä, mitä tuskaa välillä koen niitä kohtaan, jotka kamppailee edelleen joka hetki lapsettomuuden kanssa tai oman lapsen menettämisen tuskan kanssa. Mutta ei.. en anna nyt peloille ja surulle tilaa, vaan keskityn oman elämäni kiitokseen, ja hiljaa mielessäni rukoilen, että ne jotka tällä hetkellä kärsii, saisivat voimaa jaksaa eteenpäin. Olette mielessä te monet!

0 kommenttia kommentoi