36+0

Nyt on varsin kaksijakoiset tunnelmat.. Huolimatta siitä, että tuntuu epäoikeudenmukaiselta valittaa oloaan, on sanottava, että kyllä nyt alkaa tuntua. Raskaus tuntuu ihan päästä varpaisiin. Yöllä valvoessa odottaa, että tulisipa aamu kun on niin hankala nukkua ja illalla sitten alkaa odottaa, että alkaisipa niin nukuttaa, että kannattais mennä pitkälleen, kun kaikenlainen touhuaminen ja istuminenkin on niin hankalaa. Aiemmin keväällä aattelin, että kyllähän sitä hitsi vieköön synnytyksessä jaksetaan vaikka miten päin tarmolla loppuun saakka. Nyt välillä yön pimeinä tunteina, kun väsyttää mutta ei kolotuksiltaan saa nukutuksi, tulee ihmeteltyä, että jos vielä sen kuukauden verran joudun odottamaan, niin mistä ihmeestä kerään vielä voimat synnytykseen. No, näin aamutuimaan kuitenkin jotenkuten nukutun yön jälkeen usko alkukantaiseen naisenergiaan synnytystilanteessa on vahva. Sitä en oikein uskalla tosissani ajatellakaan, että lapsen syntymän jälkeen olisin aivan äärimmäisen äärimmäisen väsyny, vaikka järki ja kokeneemmat ihmiset sanookin, että niin on. Pidän edelleen kiinni oikeudestani kuvitella, että vauva-arki on nautinnollista, onnentäyteistä, iloista ja valoisaa. Että tänä vuonna kesä ei tuo vain hetken helpotusta, vaan muuttaa koko elämänsuunnan valoisammaksi.
Mistä muusta iloitsen tänään?
Siitä että mies jo eilen hykerteli miettiessään mitä laittaa tänään ruuaksi.
Että keittiön pöydällä on kauniita kauniita tulppaaneja.
Että kaapissa on suklaata, jota voin kohta syödä vihreän teen kanssa.
Että illalla saa notkua telkkarin ääressä ja jännittää vaalin tuloksia (ja sitä ennen käydä tietysti antamassa oman äänensä).
Että mulla on uudet tennarit, jotka saan laittaa tänäänkin jalkaan.
Että huomenna on neuvola ja pääsee kuuntelemaan pikkupörriäisen sydämen sykettä.
Että tänään on rv 36+0.

4 kommenttia kommentoi