hetki lähenee

Yhä enemmän oon alkanu miettiä synnytystä. Enkä pelkää oikeestaan ollenkaan, ihan oikeesti. Hassua, sellanen onneton pelkuri kun mä jossain muissa asioissa olen.. Jos jotakin pelonkaltaista tunnetta on, niin kaikki se liittyy oikeestaan siihen, että mitä jos vauvalle tulee "hätä" jossain synnytyksen vaiheessa ja ihan ihan ihan ihan pienesti on vilahtanu mielessä, että mitä jos mulle kävisi tositosi huonosti synnytyksessä. Mutta kipua en osaa pelätä ollenkaan, enkä sitä, että osaanko. Tiiän, että kipua tuun kokemaan, varmaan enemmän kuin siinä tilanteessa tuntuu millään tavalla siedettävältä, mutta jotenki mulla on suuri luottamus siihen, että mun keho tietää ja osaa toimia kivusta huolimatta. Nyt ajattelen (enkä siis lukitse vastaustani vaan pidän itselläni täydet oikeudet muuttaa ajatuksiani niin paljon kuin ikinä), että haluan kaiken mahdollisen lääkeettömän kivunlievityksen siis hierontaa ja lämpöpussia ja mitä niitä nyt on tarjolla ja sitten tarpeen mukaan lääkitystä.
Ja voi sitä ihmettä kun mietin hetkeä, jolloin saan vauvan syliini.. ja kun rakas saa syliinsä. Pakahduttavaa.. ja se on totta niin pian.
..paljon ois muitakin asioita, mistä haluais nyt osata kirjottaa, siis asioita raskauden ulkopuolelta, mutta yritän toisella kerralla. Ja toisaalta uppoutumalla raskauteen suojelen itteäni liialta muulta pohdinnalta, tai yritän ainakin.

0 kommenttia kommentoi