Yöllä pikkuinen Haru-chan (rakkaalle lapselle tarvitaan nimi täällä blogimaailmassakin ja olkoon se keväisen tytön kunniaksi "lempinimi" mun omasta nimimerkistä Haruko-Kevään lapsi) herätessään mun vierestä, nosti hetkeksi katseensa minua kohti, katsoi kauniilla tummilla suurilla silmillään suoraan omiin silmiini ja syvälle sieluuni.
Voi miten rakastankaan sinua oma rakas Haru-chan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti