Iso kiitos kaikille onnitteluista :)
Pikkusirppana kasvaa ja on kovasti kiinni äidissä, syli ja tissit on maailman parhaimmat asiat, jos äiti yhtään lapsensa sielunmaailmaa ymmärtää ;) Tämä äiti on onnellinen, vaikka välillä näyttää sen erittäin omituisella tavalla, itkee ja kiukkuaa ja on jopa ihan epätoivoinen. Väsymys on tosiasia kaiken kiitollisuuden ja suloisuuden lisäksi, ja se, että sitä kuuluisaa omaa aikaa on vain hyvin hyvin hetkittäin. Oman äitiyden tunteet on kovin voimakkaat, tarkoitan sitä, että omaa riittävyyttä varsinkin väsymyksen hetkillä epäilee kovastikin, vaikka toisaalta järjellä tietääkin, että juuri minä olen maailman paras äiti omalle lapselleni. Hetkittäin ihmettelen edelleen, miksi minä tämän ansaitsin, mutta tajuan myös sen, että ei tässä ole kyse kenenkään ansioista tai niiden puutteista. Äitiys on niin ottanut vahvaan otteeseen, että jopa vielä suurempaa epätoivoa tunnen siitä, että en tällä hetkellä osaa olla vaimona mun rakkaalle miehelle. Taas järki puhuu toista kuin tunteet, sanoo, että nyt onkin aika tiivistää energiansa äidiksi kasvamiseen, se on kiinteä osa rakkautta miestäkin kohtaan.

3 kommenttia kommentoi