torstai 2. joulukuuta 2010

kiitos


Mä en vaan voi uskoa, että maailma olisi niin paha paikka kuin se joillekin tällä hetkellä näyttäytyy. Tai on se, mutta toivoa on olemassa - jokaiselle. Mun oma kiitollisuuden määrä on aivan mittaamaton. Elän edelleen kuin unessa, ihmettelen, voiko olla totta, että minun toiveeni kuultiin. Itkettää, kun rakastaa niin paljon, kun on saanut niin paljon. Ei kai kukaan ansaitsisi enempää kuin toinen. Tällä hetkellä tunnen itteni aivan valtavan rikkaaksi. Minulla on mies, jota rakastan yli kaiken ja ... voi hyvänen aika.. sanat ei riitä kuvaamaan. Kaiken jätin Jumalan käsiin, ja ne kädet oli hyvät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti