Jos olisin fiksu, juuri nyt opiskelisin tai siivoaisin tai lukisin kirjaa, joka avartaa ajattelua, jos. Sen sijaan istun käsittämättömiä aikoja lukemassa keskusteluja ja blogeja lapsettomuudesta ja odotusajasta. Käyn joka toinen minuutti tsekkaamassa, onko keskusteluketjuihin tullu uusia kommentteja. Ja silloin kun en istu koneella näitä lukemassa, tunnustelen raskausoireita, mietin, mitä sitten söisin, katson ultrakuvaa tai olen vaan ja mietin, että meille on tulossa vauva. Kaikki muu tuntuu yhtäkkiä sumentuneen, tippuneen jonnekin tietoisen ajattelun ulottumattomiin. Meille tulee vauva, kevätvauva, pitkään odotettu. Minusta tulee äiti ja sinusta tulee isä. Enkä voi olla hymyilemättä. Taidan nyt syödä sen päivällä syömättä jääneen pullan ja juoda lasin mehua. Sinulle kultamuruseni :)
